Saarikenttä

Saarikenttä (Patruunantie 15, Vimpeli) on Vimpelin Vedon legendaarinen kotistadion, jonka nykyiset katsomorakenteet valmistuivat vuonna 1990. Tuolloin Saarikentällä pelattiin myös edellisen kerran Itä-Länsi-ottelu. Hiekkatekonurmi Saarikentälle saatiin vuonna 1994, ja nykyinen Katsomokapasiteetti on noin 3 000 (katettu osa 1 500).

Saarikentän aiempi legendaarinen yleisöennätys vuodelta 1991 ViVe-AA-paikallisottelusta (4 724 katsojaa), rikottiin 5. syyskuuta 2010, jolloin Vedon ja KPL:n välistä toista finaaliottelua seurasi peräti 5 216 katsojaa.

SAARIKENTÄN SYNTY

Vimpelin Vedon ja Vimpelin symboli Saarikenttä on kansallispyhättöön verrattava vimpeliläisen ja koko maankin pesäpalloilun kehto. 1920-luvulla pesäpallo alkoi siirtyä pihoilta ja heinäpelloilta Joki- eli Rankilansaarelle, kuten Saarikenttää aluksi nimitettiin. Jokisaarella oli kolme erillistä saarta ja kunta luovutti saaret 1920-luvulla Suojeluskunnalle urheilutarkoituksiin.

1935 alkoivat Suojeluskunta ja Veto kentän kunnostuksen. Tehtailija Henrik Heikkilä lupasi sahajauhoja tehtaaltaan ja kun kesä oli kuiva, saatiin täytemaat jokiuomista. Kaikkiaan vimpeliläiset tekivät Saarikentällä talkootunteja 600 miestyöpäivää ja 400 hevostyöpäivää. Valde Latvala ja Yrjö Valkama toimivat talkoopäälikköinä.

ENSIMMÄINEN SARJAKAUSI

Ensimmäisenä suursarjavuotena 1939 jopa helsinkiläiset antoivat tunnustusta hyvästä pesäpallokentästä. Kentältä puuttui kuitenkin päällystys, johon paikkakunnan seurojen rahat eivät riittäneet. Suojeluskunnan paikallispäällikkö Martti Pajala kävi anomassa varoja päällystykseen valtion urheilulautakunnasta ja jätti anomuksen lautakunnan puheenjohtajalle Urho Kekkoselle. Kekkonen vakuuttui Vimpelin urheilusta kyseltyään siitä ensin tarkasti, sillä lautakunta myönsi 15 000 mk kentän päällystyksen. Päällystys toteutettiin 1940. Kentän kunnostuksen takia suursarjapelejä pelattiin mm. Luoma-ahon kentällä.

Katsomorakennelmat Saarikenttä sai ensi kerran 1945, jolloin tulva oli tuonut tukkeja Saarikentälle ja uittopäälikkö Kattilakoski lupasi ajautuneet tukit Vedolle. Tukit ajettiin Heikkilän sahalla kahdessa päivässä ja näin tarvikkeet olivat taapelissa. Kunta oli vuokrannut kentän 1939 paikkakunnan urheilujärjestöille 50 vuodeksi, mutta sotien jälkeen vuokrasopimus unohtui ja kunta alkoi vastata kentän kunnossapidosta. Saarikentän jokakeväistä riesaa, tulvaa, yritettiin karkottaa 1956 remontilla. Kentän pintaa nostettiin 60 cm ja kentälle tehtiin juoksuradat ja muut yu:n suorituspaikat.

1970-luvun alussa Saarikenttä sai ympärilleen lähes metrin korkuiset penkereet tulvan torjumiseksi, uusi silta, katsomotilat sekä pukusuojat. 1983 rakennettiin uudet kuuluttamotilat. 1500 istumapaikkaa osoittautuivat tuohon aikaan kuitenkin liian pieniksi.

TALVIAIKA SAARIKENTÄLLÄ

1960-luvulla Saarikenttä oli talvisin yksi Etelä-Pohjanmaan luistelukeskuksista. Piirinmestaruuden voitti jo 1949 Kalervo Kataja ja Martti Seppäkin selviytyi mitaleille. 1960-luvulla innostus taas lisääntyi ja mestaruuksiin piirissä luistelivat myös Heikki Niemi, Kyösti Kamula ja Erkki Korkiatupa. Vetoa edusti myös 1969 Paula Halonen, joka oli siihen aikaan Suomen luistelumaajoukkueessa.

Kävipä Saarikentällä vieraita aina Saksasta asti mittaamassa poikien nopeutta. Myös jääpallo kuului Vedon ohjelmaan ja lähes kaikki sarjapelaajat osallistuivat peleihin Vedon pelatessa maakuntasarjaa. Myöhemmin jääpallo hiipui ja Saarikentälle pystytettiin kaukalo ja osallistuttiin jääkiekossa maakuntasarjaan ja silloinkin nähtiin monta pesäpalloilijaa pelipaita päällä kaukalossa.

KENTTÄ NYKYISELLÄÄN

Nykyisen muotonsa kenttä sai 1990, kun katsomot ja koko kenttä pantiin hienoksi 56. Itä-Länttä varten. Katettuun katsomo-osaan tuli 1300 istumapaikkaa ja muita istumapaikkoja saman verran. Viimeinen tiilimurskalla pelattu ottelu käytiin 5.9.1993 Veto - Vaasan Maila. Hiekkatekonurmi valmistui kevääksi ja ensimmäiset harjoitukset uudella tekonurmella pidettiin 11.5.1994.

Palloja menee jokeen edelleen runsaasti, ja varsinkin keväisin jokisuulta voi löytää kymmeniä hyväkuntoisia palloja. Keskikesällä veden virtaus on hitaampi ja pallot ehditään keräämään talteen haaveilla ja kahlaamalla. Muutamia loukkaantumisia on sattunut, kun pallon perään mennään vauhdilla, mutta useimmiten yleisölle annetaan hyvää viihdettä, kun jännätään miten etenijän käy kiertäessään kenttää kunnarin toivossa.

Jokaisen pesäpallon ystävän on ainakin kerran koettava Saarikentän tunnelma paikan päällä. Korjaa siis tilanne, mikäli et ole ollut vielä tunnelmassa mukana ja tuo myös kaverisi - sitä ette varmasti kadu.